6. kesäkuuta 2012

Toive

Koverran sydämeeni reiän ja pujotan siitä ketjun


Ketjun kierrän sieluni ympärille ja kiinnitän lukolla



Tunnen itseni lapseksi, pieneksi ja särkyneeksi

Istun iltaisin puristaen nallea sylissäni

Toivoen parempaa huomista



Lukon avaimen piilotan silmieni alle

Paikkaan, jonka jokainen näkee, muttei halua huomata



Tunnen itseni vanhaksi, hauraaksi ja kuolevaksi

Istun iltaisin puristaen sylissäni muistoja

Toivoen parempaa huomista



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti