Ei kulje hiljaa aika
Ei verkkaisesti kuluta tunteja
Sekunteja ei erota
Ei minuutteja edes huomaa
Liian nopeasti
Liian nopeasti
Aika vain valuu ohitse
Siitä ei saa kiinni
Huomaa vain
Kuinka vanhenee
Hupenevat vuodet
Ja lähenee loppu
Liian nopeasti
Liian nopeasta
Seliana's
Kirjoitettuja sanoja
11. heinäkuuta 2020
15. kesäkuuta 2019
Sielun hiljaisuus
Kun ei kuule kuiskauksia sydämessään
Ei tunne kyynelien vierivän kasvoilla
Käpertyy itseensä synkkään mieleen
Ajatustensa sekamelskaan
Syvä hiljaisuus vain seuranaan
Pimeässä huoneessa
Seinät täynnä tekstejä
Hulluutensa todistavat
Sielussa vain piinaava hiljaisuus
vain hiljaisuus
Ei tunne kyynelien vierivän kasvoilla
Käpertyy itseensä synkkään mieleen
Ajatustensa sekamelskaan
Syvä hiljaisuus vain seuranaan
Pimeässä huoneessa
Seinät täynnä tekstejä
Hulluutensa todistavat
Sielussa vain piinaava hiljaisuus
vain hiljaisuus
27. heinäkuuta 2017
Kesän kuiske
Hiljaa hengittää niskaan
Kesän lämmin tuuli
Kuiskailee nimeäsi
Hiljaa hyväilee ihoasi
Hyrisee korvaasi
Toistaa nimeäsi
Hiljaa vaihtuu valo
Auringosta kuuhun
Huutaen nimeäsi
Hiljaa nousee myrsky
Kastelee askeleesi
Salamoiden nimeäsi
Kesän lämmin tuuli
Kuiskailee nimeäsi
Hiljaa hyväilee ihoasi
Hyrisee korvaasi
Toistaa nimeäsi
Hiljaa vaihtuu valo
Auringosta kuuhun
Huutaen nimeäsi
Hiljaa nousee myrsky
Kastelee askeleesi
Salamoiden nimeäsi
18. tammikuuta 2017
Yön valot
Loistavat keinotekoiset valot
Heittäen pimeyteen oman kajonsa
Peittäen taakseen tähdet ja kuun
Joiden loisteessa matkamme olisi kauniimpi
Katuvalot keihästävät maan valokeiloillaan
Luovat ympärilleen varjojen kujat
Jotka pelottavat jokaista kulkijaa
Keskellä ei mitään
Näen vihdoinkin
Kuinka tähdet loistavat
Kuu valaisee järven pintaa
Paljastuvat
Hiljalleen
Yön valot
Oikeat
Heittäen pimeyteen oman kajonsa
Peittäen taakseen tähdet ja kuun
Joiden loisteessa matkamme olisi kauniimpi
Katuvalot keihästävät maan valokeiloillaan
Luovat ympärilleen varjojen kujat
Jotka pelottavat jokaista kulkijaa
Keskellä ei mitään
Näen vihdoinkin
Kuinka tähdet loistavat
Kuu valaisee järven pintaa
Paljastuvat
Hiljalleen
Yön valot
Oikeat
18. joulukuuta 2016
Niin hiljaista
Kuin kukkiva ruusu
Kuin perhosen lento
Kuin pilvi taivaalla
Niin hiljaista
Kuin huokaus hellä
Kuin pienoinen hymy
Niin hiljaista
Kuin katse rakastava
Niin hiljaista
1. joulukuuta 2016
Räjähtävä aurinko
Katso maailmaa harmaiden silmien takaa
Näe värit, jotka valuvat vesivärien lailla maahan
Mustavalkoinen maisema
Kuihtuva kangas
Painuvat luomet
Sulkeutuvat silmät
Nielaisee pimeys koko elämän
Ripset kutittavat
Tai ehkä kuolevat ruohonkorret
Poskellani nurmikolla maaten
Virtaavat värit jokena ohitseni
Haihtuvat räjähtävän auringon alla
9. helmikuuta 2015
Yö
Ihosi hehkuva lämpö
Ohjaa käsiäni pitkin lihaksiasi
Sormeni kulkevat vartalosi kaarilla
Kuin itsestään
Käyn läpi jokaisen kohdan
Sormillani
Huulillani
Nauttien ihosi suolaisesta mausta
Yön valuessa ohitsemme
Vartalomme liikkuvat
yhteisessä rytmissä
Joka saa huokauksen karkaamaan huuliltani
Kätesi hyväilevät selkääni
Niskani kaarta
Hampaasi kiusaavat ihoani
Näykkivät korvanlehteäni
Auringon noustessa
Toisiimme kietoutuneina
Unohdumme uneen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)