Ilman minua

Elämä olisi ihanaa, jos minua ei olisi olemassa.
Kaikki olisivat onnellisia ilman minua.

Kukaan ei kaipaisi oikeasti.
Elämä olisi helpompaa ilman minua.

Kukaan ei huomaa, jos olen joukossa.
Kukaan ei huomaa, jos olen poissa.
Kukaan ei huomaa.

Ilman minua kaikki olisivat onnellisia.

Sadepäivänä

Katselen kuinka sade valuu ikkunoita pitkin.
Muistuttaa minua kyyneleistä, jotka itkit, kun lähdin pois.
Oliko sinun pakko sanoa rakastavasi minua?
Minä en tuota sinulle kuin harmia. En ole sinun arvoisesi.

Astuin sateeseen ja jätin sinut itkemään pihaportaille.
Itkemään itsesi vuoksi.

Joka ikinen sadepäivä muistuttaa sinusta.

Näetkö unta?

Näetkö koskaan unta valosta? Kuinka se kietoo sinut viitallaan ja vie pois pimeästä? Minä en. Pimeys on aina läsnä. Se kiehtoo minua. Saa minut värisemään kylmästä. Hikoilemaan kuumasta.

Näetkö koskaan unta valosta? Sen vaalea varjo haluaa sinut puolelleen.

Minä näen unta. Minä näen unta kuinka kaikki valo haihtuu pois. Jättää minut seisomaan pimeyteen. Jättää minut yksin. Yksin.

Minä näen unta. Minä näen unta kuinka huudan mustan verhon takaa. Yritän saada ääneni kuuluviin. Huomaako kukaan minua? Kuuleko kukaan tuskaista huutoani?

Yksin.

Mitä minä haluan

Haluan kirjoittaa. Laittaa sanoja paperille ja antaa musteen kuivua.
Minä haluan nähdä sanojen muodostavan tarinan ja tarinan muuttuvan näytelmäksi lukijan silmien edessä.

Minä haluan luoda jotain uutta. Jotain mitä muut eivät osaa edes ajatella. Kertoa mitä ajattelen ja etsiä vastauksia kysmyksiin, jotka pyörivät päässäni.

Haluaisin

Haluaisin lentää lumihiutaleiden seassa,

koskettaa pilvistä taivasta.

Haluaisin kuiskia salaisuuksia keijuille

ja hyppiä puun oksalta oksalle.

Haluaisin pudota sadepisaroiden kanssa taivaalta

ja ropista ikkunalasiin.

Haluaisin valua kyyneleenä poskea pitkin.