Keskellä huonettani seisoo mies,
Hievahtamatta tuijottaa minua.
Kaivaudun syvemmälle peiton alle
Uskaltamatta sulkea silmiäni.
Kelmeä kuun valo loistaa miehen takaa,
Tehden tämän kasvot varjoiksi.
Toisiamme tuijottaen kuluu aika,
Kunnes auringon ensimmäiset säteet rikkovat taivaanrannan.
Hiljalleen mies hämärtyy valon sekaan,
Ojentaen viime hetkellä kätensä.
Kuiskaa, älä mene,
Ja katoaa valon tieltä.
Olemme valon leikkiä molemmat,
Ja varjot vain ennakkoluuloja.
Rakkaudesta kertoo laulu
Jota ei minulle koskaan soitettu
Sävel ei soinut
Kitaran kieli värähtänyt
Minulle laulettiin vain surumarssi
Viimeisellä matkalla hautaan makaamaan
Viimeisten nuottien kuluessa
Paperien haalistuessa katoaa muisto
Ei soinut rakkauslaulu kertaakaan minulle
Hukkukoon ääneni tuuleen,
Joka tanssien ympärilläni pyörii.
Kaiku ei vastaa, ei viestiä kuljeta.
Tie katala edessäni,
Polku pimeä takana.
En eteen halua mennä,
Taakse en pysty palaamaan.
Ääneni hukkukoon tuuleen,
Joka viiltäen ihoani pieksee.
Liian kaukana hohtaa valo valkoinen,
Liekehtivä taivaanranta.
Jos askeleen eteen saan otettua,
Työntää näkymättömät kädet minut takaisin.
Ääneni vaipukoon tuule voiman alle.
