Kyyneleiden noustessa silmiini, olen yksin.
Kukaan ei saa tietää, kuinka paljon elämä minua satuttaa.
Kukaan ei halua paljastaa heikkouksiaan maailmalle.
Minun heikkoukseni on elämä itse.
Silmiini nousseet kyyneleet.
Kuulen niiden valuvan alas poskiani pitkin.
Näen niiden jättämät jäljet katsoessani peiliin.
Silmiini sattuu.
Ja silti minun on pakko hymyillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti