Otteesi poltti jäljen ihooni
Päivä päivältä muuttui tummemmaksi
Sanasi löivät minut maahan
Kun juoksin sinua pakoon
Suljin silmäni kaikelta
Sillä rakastin sinua
Tai luulin sen olevan rakkautta
Samalla kun mustelmani haalenevat
Tunteeni tekevät samoin
Sinulta sain vain tuskaa
Mustan viitan ylleni
Nyt yritän palauttaa värit elämääni
Vaikka se tuntuukin liian vaikealta
26. tammikuuta 2013
22. tammikuuta 2013
Kohtaaminen
Mitä ajattelet huomisesta,
kohtaammeko silloinkaan?
Vai kävelemmekö toistemme ohi,
vilkaisematta taakse?
Usein ajattelin hetkeä,
jolloin katseemme kohtaavat.
Onko se taianomainen,
kuten elokuvissa?
Pelkkää kuvitelmaa,
ei rahtuakaan totuutta?
Eilen se ei tapahtunut,
ei katseemme kohdanneet.
Ehkä huominen on meille,
se päivä jolloin tapaamme.
Kaksi tuntematonta kohtaavat,
huomaavat toisensa.
Tai ehkä ei.
Ehkä emme koskaan löydä toisiamme.
kohtaammeko silloinkaan?
Vai kävelemmekö toistemme ohi,
vilkaisematta taakse?
Usein ajattelin hetkeä,
jolloin katseemme kohtaavat.
Onko se taianomainen,
kuten elokuvissa?
Pelkkää kuvitelmaa,
ei rahtuakaan totuutta?
Eilen se ei tapahtunut,
ei katseemme kohdanneet.
Ehkä huominen on meille,
se päivä jolloin tapaamme.
Kaksi tuntematonta kohtaavat,
huomaavat toisensa.
Tai ehkä ei.
Ehkä emme koskaan löydä toisiamme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)