Olen liian kiireinen pysähtymään
Katsomaan maailman pieniä ihmeitä
Jotka tanssivat päittemme yllä
Liian kiireinen kuuntelemaan
Miksi maailman lapset
Itkevät itsensä uneen
Jotta unohtaisivat päivän
Jolloin heidät hylättiin
Olen liian kiireinen tunteakseni kipua
Joka verta vuotavissa jaloissani virtaa
Sanat kulkevat ristiin
Äänet huutavat päällekkäin
Nauru joka räjähtää
Palasia nuoruutta
Hullutta
Ystävyyttä
Sanat jotka herättävät tunteita
Vuosia rikkaita ja vauhdikkaita
Takana on jo monta
Ehkäpä ei kannata enää laskea
Kunhan jalat vielä kantaa seuraavaan
Vieläkö haluan sen kaiken
Josta vuosia sitten haaveilin
Katsoessani ikkunasta
Kuinka kaikki sulaa yhteen
Sekoittaen värit yhdeksi
Mustaksi verhoksi
Joka erottaa maailman minusta
Pitäen kaukana kaiken
Josta olen unelmoinut
Koko ikäni
Pitäen kiinni unien rippeistä
Joiden avuilla kuljen eteen päin
Toivoen löytäväni haaveen
Jonka voi vielä toteuttaa
Jos osaisin puhua
Puhuisin suurilla sanoilla
Jotka ihmiset kuulisivat
Ja tunnistaisivat omikseen
Jos osaisin nähdä
Näkisin asioita
Jotka saavat ihmiset
Katsomaan uudestaan
Ja uudestaan
Jos osaisin kuunnella
Kuuntelisin niitä
Joilla ei ole omaa ääntä
Jotka yksinään huutavat
Jos osaisin elää
Eläisin elämää
Jollaista kukaan ei osaisi kirjoittaa
Joka katoaisi ihmisten sekaan
Ilman että kukaan edes huomaisi sitä
Jos osaisin kirjoittaa
Kirjoittaisin
Kirjoittaisin
Kirjoittaisin
Kirjoittaisin
