Saippuakuplat puhkoutuvat sormieni alla
Tahmaavat käteni
Silti
Lapsen nauru riittää unohtamaan murheet
Halaus lämmittää auringon kanssa kilpaa
Silti
Palaan pian ajatuksiini
Kietoudun itseeni
Mutta tämä hetki
Saippuakuplat ja aurinko
Ne ovat vain meitä varten
8. kesäkuuta 2012
7. kesäkuuta 2012
6. kesäkuuta 2012
Taivas
Sininen loputtomuus pääni päällä.
Pilvien takaa loistaa aurinko.
Haluaisin kehystää taivaan,
laittaa sen ympärille kultaiset raamit
ja ripustaa seinälle.
Haluaisin astua kehysten sisään
ja matkata pitkin pilviä.
Laskea auringon säteet
ja kerätä niistä sinulle kimpun.
Haluaisin kanssasi katsoa auringon nousua pilven reunalla,
pitää kädestäsi kuun loisteessa.
Haluaisin etsiä sinulle kirkkaimman tähden
ja tehdä siitä korun sormeesi.
Kehystän sinulle taivaan kultaisiin kehyksiin.
Pilvien takaa loistaa aurinko.
Haluaisin kehystää taivaan,
laittaa sen ympärille kultaiset raamit
ja ripustaa seinälle.
Haluaisin astua kehysten sisään
ja matkata pitkin pilviä.
Laskea auringon säteet
ja kerätä niistä sinulle kimpun.
Haluaisin kanssasi katsoa auringon nousua pilven reunalla,
pitää kädestäsi kuun loisteessa.
Haluaisin etsiä sinulle kirkkaimman tähden
ja tehdä siitä korun sormeesi.
Kehystän sinulle taivaan kultaisiin kehyksiin.
Keinu
Keinutaan hiljaa.
Pidä kunnolla kiinni.
Lisätään vauhtia.
Mennään lujempaa,
lujempaa.
Kiidetään korkeammalle,
tuulen mukana.
Älä vain päästä irti,
sinulla ei ole siipiä.
Et lennä pois,
löydät itsesi maasta.
Loukkaat vain itsesi.
Älä päästä irti!
Ei!
Pidä kunnolla kiinni.
Lisätään vauhtia.
Mennään lujempaa,
lujempaa.
Kiidetään korkeammalle,
tuulen mukana.
Älä vain päästä irti,
sinulla ei ole siipiä.
Et lennä pois,
löydät itsesi maasta.
Loukkaat vain itsesi.
Älä päästä irti!
Ei!
Omakuva
Yksinkertaisia sanoja.
Pieniä hymyjä.
Ujoja katseita.
Kirkkaita värejä.
Haalistuneita kirjoituksia.
Hiljaisia toiveita.
Lempeitä ajatuksia.
Kovia iskuja.
Päättäväisiä tekoja.
Omakuva ihmisestä.
Naisesta.
Tytöstä.
Pieniä hymyjä.
Ujoja katseita.
Kirkkaita värejä.
Haalistuneita kirjoituksia.
Hiljaisia toiveita.
Lempeitä ajatuksia.
Kovia iskuja.
Päättäväisiä tekoja.
Omakuva ihmisestä.
Naisesta.
Tytöstä.
Tänään
Tänään leijun taivaankannella,
pujahtelen tähtien lomassa.
Hymyilen kuunsäteitä ja nauran auringonpaistetta.
Tänään olen oma itseni,
kuuntelen sirkkojen viulukonserttia.
En teeskentele olevani samaa mieltä,
uskovani samoihin asioihin.
Tänään tanssin lumihiutaleiden kanssa,
ja itkustani sade saa voimansa.
Tänään saan olla oma itseni,
en teeskentele olevani minä.
pujahtelen tähtien lomassa.
Hymyilen kuunsäteitä ja nauran auringonpaistetta.
Tänään olen oma itseni,
kuuntelen sirkkojen viulukonserttia.
En teeskentele olevani samaa mieltä,
uskovani samoihin asioihin.
Tänään tanssin lumihiutaleiden kanssa,
ja itkustani sade saa voimansa.
Tänään saan olla oma itseni,
en teeskentele olevani minä.
Minä olen
Kuuleeko kukaan?
Olen täällä, pimeässä.
Onko siellä ketään?
Istun täällä, kovalla maalla.
Näkeekö kukaan?
Itken täällä, jäisiä kyyneleitä.
Välittääkö kukaan?
Olen täällä, maailmassa.
Olen olemassa.
Minä olen.
Olen.
Olen täällä, pimeässä.
Onko siellä ketään?
Istun täällä, kovalla maalla.
Näkeekö kukaan?
Itken täällä, jäisiä kyyneleitä.
Välittääkö kukaan?
Olen täällä, maailmassa.
Olen olemassa.
Minä olen.
Olen.
2:11
Yritän nukahtaa.
Painan pääni tyynyyn ja suljen silmäni.
Tunnen tikityksen aivoissani.
Tikarit uppoavat suonien läpi.
Olen pääsemässä uneen.
Veri valuu korvista ja värjää lakanan.
Hiki nousee iholleni,
kouristukset valtaavat jäseneni.
En saa unta, avaan silmäni.
Tikitys vaimenee ja veri imeytyy takaisin pääni sisään.
Tikarit ruostuvat ja katkeavat pois.
Miksi en pysty nukkumaan?
Painan pääni tyynyyn ja suljen silmäni.
Tunnen tikityksen aivoissani.
Tikarit uppoavat suonien läpi.
Olen pääsemässä uneen.
Veri valuu korvista ja värjää lakanan.
Hiki nousee iholleni,
kouristukset valtaavat jäseneni.
En saa unta, avaan silmäni.
Tikitys vaimenee ja veri imeytyy takaisin pääni sisään.
Tikarit ruostuvat ja katkeavat pois.
Miksi en pysty nukkumaan?
Luuranko
Pelkään, en uskalla katsoa.
Seison silmän kiinni ja värisen kylmästä.
Rohkaisen itseäni, avaan silmäni hitaasti.
Luuranko peilissä olen minä.
Kuka sanoi syömishäiriön olevan kaunista?
Seison silmän kiinni ja värisen kylmästä.
Rohkaisen itseäni, avaan silmäni hitaasti.
Luuranko peilissä olen minä.
Kuka sanoi syömishäiriön olevan kaunista?
Älä usko sanaakaan
Se kaikki painaa liikaa.
Painaa selkäni kumaraan ja järsii sydäntä.
Kaikki tuska valuu verisuonia pitkin ympäri kehoa.
Se polttaa sormenpäihin reiät, joista veri hitaasti tippuu maahan.
Pienistä punaisista pisaroista syntyy tulviva puro jalkojeni alle.
Kipu valtaa vartaloni.
Kouristukset saavat niveleni jäykistymään.
Kuume aaltoilee ihollani.
Kaadun, veri sotkee valkoiset vaatteeni.
Tahmea kangas takertuu iholleni jäätäen.
Veri värjää hiukseni, saa ne takkuuntumaan, kietoutumaan toisiinsa.
Puren huultani kiljuen.
Korvani tukkeutuvat huudoistani, kun tikarit uppoavat aivoihini.
Kääntyvät siellä upoten yhä syvemmälle, repien vanhat haavat auki.
Sydämeni huutaa.
Se haluaa vielä sykkiä, mutta kaikki veri tyhjenee suonista.
Kylmyys tunkeutuu ihoni alle.
Selkäni alla kangas jää kiinni jähmettyvään verilammikkoon.
Painaa selkäni kumaraan ja järsii sydäntä.
Kaikki tuska valuu verisuonia pitkin ympäri kehoa.
Se polttaa sormenpäihin reiät, joista veri hitaasti tippuu maahan.
Pienistä punaisista pisaroista syntyy tulviva puro jalkojeni alle.
Kipu valtaa vartaloni.
Kouristukset saavat niveleni jäykistymään.
Kuume aaltoilee ihollani.
Kaadun, veri sotkee valkoiset vaatteeni.
Tahmea kangas takertuu iholleni jäätäen.
Veri värjää hiukseni, saa ne takkuuntumaan, kietoutumaan toisiinsa.
Puren huultani kiljuen.
Korvani tukkeutuvat huudoistani, kun tikarit uppoavat aivoihini.
Kääntyvät siellä upoten yhä syvemmälle, repien vanhat haavat auki.
Sydämeni huutaa.
Se haluaa vielä sykkiä, mutta kaikki veri tyhjenee suonista.
Kylmyys tunkeutuu ihoni alle.
Selkäni alla kangas jää kiinni jähmettyvään verilammikkoon.
Luulen olevani hullu
Uskotko, jos sanon pelkääväni aamua?
Sen kalpeita valon säteitä ja lämmintä kastetta?
Uskotko, jos sanon kaipaavani yötä?
Sen pimeyden lohduttavaa turvaa?
Uskotko, etten saa öisin unta,
koska kidutan itseäni ajattelemalla kuolemaa?
Että mietin, kuinka pääsen eroon kaikesta ikävästä?
Olen oikeasti outo, ja ylpeä siitä.
Mutta luulen olevani hullu.
Luulen olevani hullu, ja siksi kirjoitan tätä.
Todistaakseni kaikille sen pitävän paikkaansa.
Sen kalpeita valon säteitä ja lämmintä kastetta?
Uskotko, jos sanon kaipaavani yötä?
Sen pimeyden lohduttavaa turvaa?
Uskotko, etten saa öisin unta,
koska kidutan itseäni ajattelemalla kuolemaa?
Että mietin, kuinka pääsen eroon kaikesta ikävästä?
Olen oikeasti outo, ja ylpeä siitä.
Mutta luulen olevani hullu.
Luulen olevani hullu, ja siksi kirjoitan tätä.
Todistaakseni kaikille sen pitävän paikkaansa.
Yksinkertaista
Ota kädestä kiinni.
Pidä siitä lujaa.
Älä päästä irti.
Katso silmiin.
Älä käännä katsetta.
Yksinkertaista.
Suojaa tuulelta ja sateelta.
Älä jätä turvattomaksi.
Pysy lähellä.
Älä koskaan lähde pois.
Yksinkertaista.
Rakasta ainiaan.
Pidä siitä lujaa.
Älä päästä irti.
Katso silmiin.
Älä käännä katsetta.
Yksinkertaista.
Suojaa tuulelta ja sateelta.
Älä jätä turvattomaksi.
Pysy lähellä.
Älä koskaan lähde pois.
Yksinkertaista.
Rakasta ainiaan.
Voisiko joku kertoa, miksi olen olemassa?
Osaan kirjoittaa rakkausrunoja,
ajatuksia toivosta.
Osaan kirjottaa haikeita sanoja kuolemasta,
toivosta päästää irti kivusta.
Mutta en pysty kirjoittamaan, mitä oikeasti tunnen.
Mitkään kirjoittamani sanot eivät riitä kuvaamaan kuinka rintaani kivistää.
Kuinka patoan kaikki asiat sisälleni ja yritän selviytyä yksin niistä.
Kukaan ei pysty auttamaan minua, koska en anna.
En pysty kertomaan kenellekään kuinka minuun sattuu.
Kuinka haluaisin nauttia elämästä, mutta pidän kuolemaa parempana vaihtoehtona.
Tunnen ihmisiä, jotka toivovat minulle hyvää, jotka haluavat minun selviytyvän.
Mutta en voi puhua heille.
En voi kaataa heidän niskaansa sitä kaikkea pahaa mikä sisälläni on.
He eivät ymmärtäisi.
Pitäisivät minua hulluna.
Tätä menoa minusta tuleekin hullu.
En pysty avautumaan kenellekään, joten kuljen naamari kasvoillani päivästä toiseen.
En voi päästää irti tai murrun.
Hajoan ja muutun kasaksi tuhkaa, joka pienestäkin tuulen vireestä katoaa.
Siltä minusta tuntuu.
Kuin koko elämäni, maailmani pilkkoutuisi pieninä palasina tuuleen ja häviäisi.
Ja minut unohdettaisiin.
Kuinka moni muistaa minua edes nyt?
Elävänä, hengittävänä?
Ei moni.
Ystävillenikin olen olemassa vain kun olemme samassa huoneessa.
Muuten en ole heille mitään.
En ole mitään itsellenikään.
Haluaisin päästä pakoon omaa elämääni ja unohtaa sen.
Haluaisin vuodattaa pois kaiken kivun ja sulkea silmäni.
ajatuksia toivosta.
Osaan kirjottaa haikeita sanoja kuolemasta,
toivosta päästää irti kivusta.
Mutta en pysty kirjoittamaan, mitä oikeasti tunnen.
Mitkään kirjoittamani sanot eivät riitä kuvaamaan kuinka rintaani kivistää.
Kuinka patoan kaikki asiat sisälleni ja yritän selviytyä yksin niistä.
Kukaan ei pysty auttamaan minua, koska en anna.
En pysty kertomaan kenellekään kuinka minuun sattuu.
Kuinka haluaisin nauttia elämästä, mutta pidän kuolemaa parempana vaihtoehtona.
Tunnen ihmisiä, jotka toivovat minulle hyvää, jotka haluavat minun selviytyvän.
Mutta en voi puhua heille.
En voi kaataa heidän niskaansa sitä kaikkea pahaa mikä sisälläni on.
He eivät ymmärtäisi.
Pitäisivät minua hulluna.
Tätä menoa minusta tuleekin hullu.
En pysty avautumaan kenellekään, joten kuljen naamari kasvoillani päivästä toiseen.
En voi päästää irti tai murrun.
Hajoan ja muutun kasaksi tuhkaa, joka pienestäkin tuulen vireestä katoaa.
Siltä minusta tuntuu.
Kuin koko elämäni, maailmani pilkkoutuisi pieninä palasina tuuleen ja häviäisi.
Ja minut unohdettaisiin.
Kuinka moni muistaa minua edes nyt?
Elävänä, hengittävänä?
Ei moni.
Ystävillenikin olen olemassa vain kun olemme samassa huoneessa.
Muuten en ole heille mitään.
En ole mitään itsellenikään.
Haluaisin päästä pakoon omaa elämääni ja unohtaa sen.
Haluaisin vuodattaa pois kaiken kivun ja sulkea silmäni.
Mainos
Kiroan sen päivän.
Kiroan sen kaikkein alimpaan ja menen itse perässä.
Sadattelen kovaan ääneen.
Sadattelen ja itken silmäni punaisiksi.
Mainos ilkkuu kyynelteni takaa ja saa minut taas muistamaan.
Muistamaan sen kaiken, mitä sinusta halusin unohtaa.
Kuinka kasvoillesi leviää hidas hymy,
kuinka silmissäsi on tähtiä.
Kiroan sen päivän ja putoan samantien Helvettiin
Kiroan sen kaikkein alimpaan ja menen itse perässä.
Sadattelen kovaan ääneen.
Sadattelen ja itken silmäni punaisiksi.
Mainos ilkkuu kyynelteni takaa ja saa minut taas muistamaan.
Muistamaan sen kaiken, mitä sinusta halusin unohtaa.
Kuinka kasvoillesi leviää hidas hymy,
kuinka silmissäsi on tähtiä.
Kiroan sen päivän ja putoan samantien Helvettiin
Sinä ja ne muut
Nauru,
ilkeä nauru korvissani kävelen pois.
Pidätän kyyneleitäni, kun sanat osuvat selkääni.
Miksi minä?
Etsikää joku toinen,
jättäkää minut rauhaan!
En ole tehnyt mitään,
olen vain olemassa.
Juorut,
ilkeät sanat, jotka viiltävät syvälle.
Satuttavat oikeasti.
Miksi minä?
Antakaa minun olla,
lopettakaa!
Sinä ja ne muut,
kiusaavat haavoittuvaa.
Repivät arvet verille ja heittävät hiekkaa silmille.
Jättävät kitumaan, maahan makaamaan.
Mustelmilla sisintä myöten,
arvet luihin asti.
Arvet säilyvät iholla ainiaan.
Haavat eivät lakkaa vuotamasta.
Miksi minä?
ilkeä nauru korvissani kävelen pois.
Pidätän kyyneleitäni, kun sanat osuvat selkääni.
Miksi minä?
Etsikää joku toinen,
jättäkää minut rauhaan!
En ole tehnyt mitään,
olen vain olemassa.
Juorut,
ilkeät sanat, jotka viiltävät syvälle.
Satuttavat oikeasti.
Miksi minä?
Antakaa minun olla,
lopettakaa!
Sinä ja ne muut,
kiusaavat haavoittuvaa.
Repivät arvet verille ja heittävät hiekkaa silmille.
Jättävät kitumaan, maahan makaamaan.
Mustelmilla sisintä myöten,
arvet luihin asti.
Arvet säilyvät iholla ainiaan.
Haavat eivät lakkaa vuotamasta.
Miksi minä?
Silmät
Kyyneleiden noustessa silmiini, olen yksin.
Kukaan ei saa tietää, kuinka paljon elämä minua satuttaa.
Kukaan ei halua paljastaa heikkouksiaan maailmalle.
Minun heikkoukseni on elämä itse.
Silmiini nousseet kyyneleet.
Kuulen niiden valuvan alas poskiani pitkin.
Näen niiden jättämät jäljet katsoessani peiliin.
Silmiini sattuu.
Ja silti minun on pakko hymyillä.
Kukaan ei saa tietää, kuinka paljon elämä minua satuttaa.
Kukaan ei halua paljastaa heikkouksiaan maailmalle.
Minun heikkoukseni on elämä itse.
Silmiini nousseet kyyneleet.
Kuulen niiden valuvan alas poskiani pitkin.
Näen niiden jättämät jäljet katsoessani peiliin.
Silmiini sattuu.
Ja silti minun on pakko hymyillä.
Viimeinen tilaisuus
Sinulla oli tilaisuus voittaa minut takaisin.
Sen sijaan kävelit pois.
Unohditko sanoneesi rakastavasi minua?
Että et koskaan luovu minusta?
Jossain vaiheessa päästit kädestäni irti.
Otit askeleen taakse.
Jätit minut seisomaan yksin.
Ottamaan yksin vastaan likaiset lauseet tulevaisuudesta.
Sinulla oli tilaisuus voittaa minut takaisin.
Enkö ole sen arvoinen?
Ehkä joskus unohdan sinut.
Ehkä en.
Sen sijaan kävelit pois.
Unohditko sanoneesi rakastavasi minua?
Että et koskaan luovu minusta?
Jossain vaiheessa päästit kädestäni irti.
Otit askeleen taakse.
Jätit minut seisomaan yksin.
Ottamaan yksin vastaan likaiset lauseet tulevaisuudesta.
Sinulla oli tilaisuus voittaa minut takaisin.
Enkö ole sen arvoinen?
Ehkä joskus unohdan sinut.
Ehkä en.
Kertoisitko?
Kertoisitko miltä tuntuu, kun maailmastasi puuttuu värit?
Miltä se tuntuu, kun näkee kaiken harmaana?
Kertoisitko miltä tuntuu, kun ei tunne kosketusta iholla?
Miltä se tuntuu, kun ihmiset eivät huomaa?
Huuda kaikille tunteesi!
Huuda kaikki tuska sisältäsi!
Huuda, kunnes keuhkosi repeävät!
Kertoisitko miltä tuntuu viiltää puukolla ihoa?
Miltä se tuntuu, kun veripisarat valuvat rannetta pitkin?
Miltä se tuntuu, kun kukaan ei välitä
Miltä se tuntuu, kun näkee kaiken harmaana?
Kertoisitko miltä tuntuu, kun ei tunne kosketusta iholla?
Miltä se tuntuu, kun ihmiset eivät huomaa?
Huuda kaikille tunteesi!
Huuda kaikki tuska sisältäsi!
Huuda, kunnes keuhkosi repeävät!
Kertoisitko miltä tuntuu viiltää puukolla ihoa?
Miltä se tuntuu, kun veripisarat valuvat rannetta pitkin?
Miltä se tuntuu, kun kukaan ei välitä
Jään alla
Painan käteni vasten jään sileää pintaa.
Kuljetan huuliani sitä pitkin.
Vesi hyväilee ihoani.
Kylmä.
Jalkani eivät tavoita pohjaa.
Kellun jään alla ja odotan.
Ehkä jo seuraava hetki vie minut pois.
Ehkä on enää tunne mitään.
En kylmää, en kipua.
Kuljetan huuliani sitä pitkin.
Vesi hyväilee ihoani.
Kylmä.
Jalkani eivät tavoita pohjaa.
Kellun jään alla ja odotan.
Ehkä jo seuraava hetki vie minut pois.
Ehkä on enää tunne mitään.
En kylmää, en kipua.
Silloin
Kerro minulle salaisuutesi,
minä kirjoitan ne tähtiin.
Sieltä kuka tahansa ne voi lukea.
Silloin sinä käännät selkäsi.
Kävelet pois, etkä enää puhu minulle.
Silloin minä nauran, kunnes nauruni muuttuu kyyneleiksi
minä kirjoitan ne tähtiin.
Sieltä kuka tahansa ne voi lukea.
Silloin sinä käännät selkäsi.
Kävelet pois, etkä enää puhu minulle.
Silloin minä nauran, kunnes nauruni muuttuu kyyneleiksi
Syntymä
Kun minä synnyin, kukaan tärkeä ihminen ei kuollut.
Kun minä synnyin, maailmassa ei tapahtunut luonnonkatastrofia.
Kun minä synnyin, äitini hymyili minulle.
Kun minä synnyin, siskoni kosketti kättäni.
Kun minä synnyin, isäni otti minut syliinsä.
Kun minä synnyin, en tiennyt kivusta.
Kun minä synnyin, en tuntenut tuskaa.
Nyt tiedän, mutta olen silti onnellinen, että minä synnyin.
Kun minä synnyin, maailmassa ei tapahtunut luonnonkatastrofia.
Kun minä synnyin, äitini hymyili minulle.
Kun minä synnyin, siskoni kosketti kättäni.
Kun minä synnyin, isäni otti minut syliinsä.
Kun minä synnyin, en tiennyt kivusta.
Kun minä synnyin, en tuntenut tuskaa.
Nyt tiedän, mutta olen silti onnellinen, että minä synnyin.
Västäräkki Vääräsääri
Västäräkki Vääräsääri kipitti laituria pitkin
Tyytyväisenä katseli, pyrstöänsä heilutteli
Ylös, alas, ylös, alas, pää keikkui koko ajan
Kauemmaksi hypähteli, liikahdusta kummallista
Katsojansa olemusta, outoa ja hassunlaista
Västäräkki Vääräsääri kipitti laituria pitkin
Tyytyväisenä katseli, pyrstöänsä heilutteli
Ylös, alas, ylös, alas, pää keikkui koko ajan
Kauemmaksi hypähteli, liikahdusta kummallista
Katsojansa olemusta, outoa ja hassunlaista
Västäräkki Vääräsääri kipitti laituria pitkin
Ehkäpä
Ehkäpä eilinen ei enää muista minua.
Ehkäpä huominen ei huomaa minua.
Ehkäpä kukaan ei kuule minua.
Ehkäpä minä jaksan kantaa taakkani.
Ehkäpä kaikki loppuu pian.
Ehkäpä jälkeni peittyvät lumeen.
Ehkäpä sade huuhtoo kyyneleeni mereen.
Ehkäpä kaikki on unta.
Ehkäpä huominen ei huomaa minua.
Ehkäpä kukaan ei kuule minua.
Ehkäpä minä jaksan kantaa taakkani.
Ehkäpä kaikki loppuu pian.
Ehkäpä jälkeni peittyvät lumeen.
Ehkäpä sade huuhtoo kyyneleeni mereen.
Ehkäpä kaikki on unta.
Aistimuksia
Silmissäni kuvia kuolevista lehdistä.
Auringonkukan terälehtiä, jotka revin irti.
Puita, joiden alastomat oksat katsovat kohti taivasta.
Korvissani narisevien ovien itku.
Harmaan ladon pimeydessä kulkevien olentojen askeleet.
Taivaan kyynelien iskut päreisessä katossa.
Ihollani kesäisen yön huurteen.
Tuulen kuiskauksen, joka repii hiuksiani.
Päivän lämmön, joka polttaa ihoni rikki.
Auringonkukan terälehtiä, jotka revin irti.
Puita, joiden alastomat oksat katsovat kohti taivasta.
Korvissani narisevien ovien itku.
Harmaan ladon pimeydessä kulkevien olentojen askeleet.
Taivaan kyynelien iskut päreisessä katossa.
Ihollani kesäisen yön huurteen.
Tuulen kuiskauksen, joka repii hiuksiani.
Päivän lämmön, joka polttaa ihoni rikki.
Tähdissä
Alakuloisia unelmia tähdet riiputtavat sakaroissaan.
Lentäessään tiputtavat haalenneita haaveita kuin sadepisaroita.
Putoavat haaveet värjäävät kauhtuneen lakakan, joka on unohdettu pyykkinarulle.
Värjäävät sen muistoilla ja sydämen sirpaleilla.
Alakuloisilla unelmilla ja haalenneilla haaveilla.
Iholla ne ovat kuin lämpöisiä vesipisaroita.
Ne kutittavat valuessaan paidan kauluksesta sisään.
Ne kiusaavat.
Ne haihtuvat.
Lentäessään tiputtavat haalenneita haaveita kuin sadepisaroita.
Putoavat haaveet värjäävät kauhtuneen lakakan, joka on unohdettu pyykkinarulle.
Värjäävät sen muistoilla ja sydämen sirpaleilla.
Alakuloisilla unelmilla ja haalenneilla haaveilla.
Iholla ne ovat kuin lämpöisiä vesipisaroita.
Ne kutittavat valuessaan paidan kauluksesta sisään.
Ne kiusaavat.
Ne haihtuvat.
Miksipä
Miksipä minä mistään välittäisin.
Ei ole tarvetta tuntea.
Kaiken saa vain kerran elämänsä aikana.
Se on ollut ja se on mennyt.
Miksipä sen perään itkisi.
Ei ole tarvetta tuntea.
Kaiken saa vain kerran elämänsä aikana.
Se on ollut ja se on mennyt.
Miksipä sen perään itkisi.
Mustaa kynsilakkaa
Naisen kynnet ovat mustat.
Huulilla viileä hymy.
Vaaleat hiukset silmillään katsoo minua.
Kuka hän luulee olevansa?
Minua parempi?
On minullakin mustaa kynsilakkaa.
Huulilla viileä hymy.
Vaaleat hiukset silmillään katsoo minua.
Kuka hän luulee olevansa?
Minua parempi?
On minullakin mustaa kynsilakkaa.
Minusta
Lahjakas. -Kuka, minäkö?
Iloinen, silloin tällöin. -Oikeesti harvoin.
Hyvää seuraa. -Kenen seurassa oikeen oot?
Sisäisesti todella kaunis. -Käännetään nahka sit ympäri.
Hyvännäköinen. -Sokeako oot?
Syntymähumala. -Myönnän.
Arvokas ihminen. -Money, money, money...
Kiltti. -OK, niin olen.
Runoilija. -Onko sulla LUKIHÄIRIÖ?
Tavallinen, mutta persoonana mahtava. -Minähän se...
Kiitokset Teresalle, joka antoi runooni alkuosat
Iloinen, silloin tällöin. -Oikeesti harvoin.
Hyvää seuraa. -Kenen seurassa oikeen oot?
Sisäisesti todella kaunis. -Käännetään nahka sit ympäri.
Hyvännäköinen. -Sokeako oot?
Syntymähumala. -Myönnän.
Arvokas ihminen. -Money, money, money...
Kiltti. -OK, niin olen.
Runoilija. -Onko sulla LUKIHÄIRIÖ?
Tavallinen, mutta persoonana mahtava. -Minähän se...
Kiitokset Teresalle, joka antoi runooni alkuosat
Sateisin silmin
Kun katselee maailmaa sateisin silmin
Ei näe sen kaikkia värejä
Kun katselee maailmaa sateisin silmin
Ei voi ymmärtää sen kauneutta
Kun katselee maailmaa sateisin silmin
Ei muista syytä elämälle
Ei näe sen kaikkia värejä
Kun katselee maailmaa sateisin silmin
Ei voi ymmärtää sen kauneutta
Kun katselee maailmaa sateisin silmin
Ei muista syytä elämälle
Täydellinen ihminen
Täydellinen ihminen
Hän tietää
Mistä tulee
Mihin menee
Kuka hän on
Täydellinen ihminen
Hän tietää virheensä
Mutta ei peitä niitä
Täydellinen ihminen
Tunnistaa itsestään sen
Ettei ole täydellinen
Hän tietää
Mistä tulee
Mihin menee
Kuka hän on
Täydellinen ihminen
Hän tietää virheensä
Mutta ei peitä niitä
Täydellinen ihminen
Tunnistaa itsestään sen
Ettei ole täydellinen
Puhutko koskaan yölle
Kulutatko koskaan yötäsi miettien kuolemaa
Puhuen vähyydestäsi mustalle taivaalle
Kertooko ääni pääsi sisällä tarinaa lapsuudestasi, kuin puhuisit jollekin joka aidosti kuuntelee
Niin kuin kukaan ei olisi koskaan kuullut ääntäsi
Puhutko koskaan yölllä taululle seinälläsi kuinka kaipaat lämpöä
Kaipaat kättä pitämään kiinni ettet jää peiton alle kuihtumaan
Saatko unesta kiinni toivoen ettei se koskaan pääty
Haluatko palata maailmaan jossa et tunne paikkaasi
Puhutko koskaan yöllä itsellesi vääntyneitä sanoja
Puhuen vähyydestäsi mustalle taivaalle
Kertooko ääni pääsi sisällä tarinaa lapsuudestasi, kuin puhuisit jollekin joka aidosti kuuntelee
Niin kuin kukaan ei olisi koskaan kuullut ääntäsi
Puhutko koskaan yölllä taululle seinälläsi kuinka kaipaat lämpöä
Kaipaat kättä pitämään kiinni ettet jää peiton alle kuihtumaan
Saatko unesta kiinni toivoen ettei se koskaan pääty
Haluatko palata maailmaan jossa et tunne paikkaasi
Puhutko koskaan yöllä itsellesi vääntyneitä sanoja
Kertaus
Kerrataanpa tämä
Sinä, minä, me
Ei tule onnistumaan
Etkö voisi olla joku muu
Enkö minä voisi olla joku muu
Vielä uudestaan
Me emme ole mitään
Sinä olet sinä
ja minä en ole mitään
Sinä, minä, me
Ei tule onnistumaan
Etkö voisi olla joku muu
Enkö minä voisi olla joku muu
Vielä uudestaan
Me emme ole mitään
Sinä olet sinä
ja minä en ole mitään
Kun kirjoitan
Kun kirjoitan, kirjoitan väärin
En katso sormiani, jotka kulkevat näppäimillä
Korjaan virheitä
Mutta silti
Löydän aina virheen
Kun kuuntelen, kuulen väärin
Sanat eivät osu kohdalleen pääni sisällä
Korjaan sanat myöhemmin
Tämän hetken en jaksa välittää miten sanoma vääristyy
Kun näen, en huomaa värejä
Mustavalkoinen maailma on niin kaunis
Korjaan värit liian kirkkaiksi kunhan olen ensin nauttinut harmaasta lumisateesta
Harmaasta lumisateesta, joka sataa mustaan maahan
Kun tunnen, en erota kylmää kuumasta
Poltan käteni sitten myöhemmin
Nyt upotan käteni kiehuvaan veteen
Se jäädyttää sormenpääni
En katso sormiani, jotka kulkevat näppäimillä
Korjaan virheitä
Mutta silti
Löydän aina virheen
Kun kuuntelen, kuulen väärin
Sanat eivät osu kohdalleen pääni sisällä
Korjaan sanat myöhemmin
Tämän hetken en jaksa välittää miten sanoma vääristyy
Kun näen, en huomaa värejä
Mustavalkoinen maailma on niin kaunis
Korjaan värit liian kirkkaiksi kunhan olen ensin nauttinut harmaasta lumisateesta
Harmaasta lumisateesta, joka sataa mustaan maahan
Kun tunnen, en erota kylmää kuumasta
Poltan käteni sitten myöhemmin
Nyt upotan käteni kiehuvaan veteen
Se jäädyttää sormenpääni
Tähän kuuluisi laittaa kiinnostava otsikko
En tiedä kuka lukee sanoja, jotka eivät mene oikein
Ne vain haluvat huomiota, mutta eivät herätä kiinnostusta
Ne ovat vain pieniä sanoja, jotka täyttävät tyhjiön
Ne pienet sanat kertovat tarinaa
Tarinaa, kuinka maailma pyörii ilman apua
Mutta ne sanat ovat tavallisia
Eivät suuria, erikoisia
Ne sanat kantavat huomiseen
ja siitä eteenpäin
Ne vain haluvat huomiota, mutta eivät herätä kiinnostusta
Ne ovat vain pieniä sanoja, jotka täyttävät tyhjiön
Ne pienet sanat kertovat tarinaa
Tarinaa, kuinka maailma pyörii ilman apua
Mutta ne sanat ovat tavallisia
Eivät suuria, erikoisia
Ne sanat kantavat huomiseen
ja siitä eteenpäin
Sielu kaupan
Osta hyvä sielu
vähän käytetty, melkein kuin uusi
Laitetaan kaupanpäällisiksi aivot
ei sisällä ajatuksia
Myytävänä vain rajoitetun ajan
Nopean ostajan etuna vielä sydän
vain koristekäyttöön
patterit eivät sisälly hintaan
Ei palautusoikeutta
vähän käytetty, melkein kuin uusi
Laitetaan kaupanpäällisiksi aivot
ei sisällä ajatuksia
Myytävänä vain rajoitetun ajan
Nopean ostajan etuna vielä sydän
vain koristekäyttöön
patterit eivät sisälly hintaan
Ei palautusoikeutta
Toive
Koverran sydämeeni reiän ja pujotan siitä ketjun
Ketjun kierrän sieluni ympärille ja kiinnitän lukolla
Tunnen itseni lapseksi, pieneksi ja särkyneeksi
Istun iltaisin puristaen nallea sylissäni
Toivoen parempaa huomista
Lukon avaimen piilotan silmieni alle
Paikkaan, jonka jokainen näkee, muttei halua huomata
Tunnen itseni vanhaksi, hauraaksi ja kuolevaksi
Istun iltaisin puristaen sylissäni muistoja
Toivoen parempaa huomista
Ketjun kierrän sieluni ympärille ja kiinnitän lukolla
Tunnen itseni lapseksi, pieneksi ja särkyneeksi
Istun iltaisin puristaen nallea sylissäni
Toivoen parempaa huomista
Lukon avaimen piilotan silmieni alle
Paikkaan, jonka jokainen näkee, muttei halua huomata
Tunnen itseni vanhaksi, hauraaksi ja kuolevaksi
Istun iltaisin puristaen sylissäni muistoja
Toivoen parempaa huomista
Ja silti olen yksin
Olen monta kertaa ojentanut käteni
Pyytänyt apua
Etsinyt turvaa ihmisistä
Ja silti olen yksin
Olen monta kertaa itkenyt kipuani
Kaivannut lohduttajaa
Olkapäätä tyynykseni
Ja silti olen ykisin
Pyytänyt apua
Etsinyt turvaa ihmisistä
Ja silti olen yksin
Olen monta kertaa itkenyt kipuani
Kaivannut lohduttajaa
Olkapäätä tyynykseni
Ja silti olen ykisin
Tieni
Älä työnnä minua eteenpäin
Anna minun levätä vähän aikaa
Tiedän, että minun on lähdettävä liikeelle, mutta anna minulle hetki
Älä ohjaa minua suuntaan, johon en halua kulkea
Löydän kyllä tieni, jos vain annat minun etsiä
Aion kulkea matkana loppuun, mutta haluan edetä omaan tahtiin
Älä työnnä minua eteenpäin ennen kuin olen valmis kulkemaan
Anna minun levätä vähän aikaa
Tiedän, että minun on lähdettävä liikeelle, mutta anna minulle hetki
Anna minun levätä vähän aikaa
Tiedän, että minun on lähdettävä liikeelle, mutta anna minulle hetki
Älä ohjaa minua suuntaan, johon en halua kulkea
Löydän kyllä tieni, jos vain annat minun etsiä
Aion kulkea matkana loppuun, mutta haluan edetä omaan tahtiin
Älä työnnä minua eteenpäin ennen kuin olen valmis kulkemaan
Anna minun levätä vähän aikaa
Tiedän, että minun on lähdettävä liikeelle, mutta anna minulle hetki
Sanat
Kuinka saisin sanoiksi kaiken mitä tunnen?
Osaisin kertoa Sinulle ja antaisin Sinun auttaa.
Sanat ovat liian suuria mahtuakseen suustani.
Ne kiemurtelevat kielelläni.
Tukkivat nieluni.
Eivät tule ulos.
Kuinka saisin sanoiksi kaiken sen mitä pyöritän sisälläni?
Kuinka kuulisit kuiskaukseni pimeässä ja tulisit luokseni?
Sanat ovat liian vaikeita.
Herkkiä.
Haalistuneita.
Osaisin kertoa Sinulle ja antaisin Sinun auttaa.
Sanat ovat liian suuria mahtuakseen suustani.
Ne kiemurtelevat kielelläni.
Tukkivat nieluni.
Eivät tule ulos.
Kuinka saisin sanoiksi kaiken sen mitä pyöritän sisälläni?
Kuinka kuulisit kuiskaukseni pimeässä ja tulisit luokseni?
Sanat ovat liian vaikeita.
Herkkiä.
Haalistuneita.
Uusi ilme
Päätin eilen hieman uudistaa blogin ilmettä. Uusi on sitten paljon pirteämpi ja kesäisempi kuin vanha. Toivottavasti pidätte.
Kesäinen sade
Ei näe kyyneleitä kasvoilla
Jotka sade on huuhtonut
Ei kuule pyyntöä huulilta
Jotka sade on huuhtonut
Ei tunne kevyttä kosketusta sormien
Jotka sade on huuhtonut
Sade on huuhtonut pois kaiken
Mikä koskaan on mitään merkinnyt
Jotka sade on huuhtonut
Ei kuule pyyntöä huulilta
Jotka sade on huuhtonut
Ei tunne kevyttä kosketusta sormien
Jotka sade on huuhtonut
Sade on huuhtonut pois kaiken
Mikä koskaan on mitään merkinnyt
5. kesäkuuta 2012
Kiitos
Kiitos siitä, että olet unohtanut minut.
Näen sinut niin onnellisena.
Sinä et edes huomaa minua enää.
Kiitos, että olet unohtanut minut.
Elämäsi voi taas jatkua.
Se on niin paljon iloisempi,
parempi ilman minua.
Kiitos, että et muista minun kyyneliäni.
Näen sinut niin onnellisena.
Sinä et edes huomaa minua enää.
Kiitos, että olet unohtanut minut.
Elämäsi voi taas jatkua.
Se on niin paljon iloisempi,
parempi ilman minua.
Kiitos, että et muista minun kyyneliäni.
Rakkaudentunnustus
Minun piti kirjoittaa rakkauden tunnustus,
mutta kenelle sen osoitan?
En ole vielä tavannut,
tavannut sitä, joka saa henkeni salpautumaan.
Sitä, joka saa minut tuntemaan itseni sateenkaareksi.
Kenelle osoitan tämän tunnustuksen?
Minä rakastan Sinua, ja kerron sen kun kohtaamme
mutta kenelle sen osoitan?
En ole vielä tavannut,
tavannut sitä, joka saa henkeni salpautumaan.
Sitä, joka saa minut tuntemaan itseni sateenkaareksi.
Kenelle osoitan tämän tunnustuksen?
Minä rakastan Sinua, ja kerron sen kun kohtaamme
Haaleaa vettä
Olen tulta, olen jäätä
Olen haaleaa vettä
Olen kuollut, olen elävä
Olen haaleaa vettä
Olen luuta, olen verta
Olen haaleaa vettä
Olen tuulta, olen sadetta
Olen haaleaa vettä
Olen sirpaleita särkyneen peilin
Olen mutaa lammikon pohjalla
Olen vain haaleaa vettä,
unohdettu lasiin yöpöydän kulmalle
Olen haaleaa vettä
Olen kuollut, olen elävä
Olen haaleaa vettä
Olen luuta, olen verta
Olen haaleaa vettä
Olen tuulta, olen sadetta
Olen haaleaa vettä
Olen sirpaleita särkyneen peilin
Olen mutaa lammikon pohjalla
Olen vain haaleaa vettä,
unohdettu lasiin yöpöydän kulmalle
Vanha hautausmaa
Kuinka monta tarinaa
Pystyy harmaa kivi kertomaan
Kauan sitten eläneistä
Aikanaan menehtyneistä
Kuka oli tuo nainen, joka lapsensa joutui hautaamaan
Kuinka paljon hän elämässään surikaan
Kuka oli tuo, pelkkä nimi ristissä
Kirjaimissa kuluneissa, häviävissä
Mikä hänet kuoleman sai kohtaamaan
Saattoi hautaansa makaamaan
Kuka pystyisi meille kertomaan
Kaikki tarinat vanhan hautausmaan
Kauan sitten syntyneiden
Kauan sitten menehtyneiden
Kuka oli tuo mies, talon isäntä vai torpparin poika
Kertoiko hän talvi-iltoina lapsilleen tarinoita
Ehtikö hän kokea rakkauden
Kohtaamisen kahden sydämen
Unohtuvatko lopulta kaikki tarinat
Kun hautausmaan muurit sortuvat
Peittyvätkö ristit heinään
Jäävät puiden hämärään
Unohdetaanko meidätkin ajallaan
Kun makaamme alla maan
Näkeekö joku joskus vielä kiven
Ja siihen kirjoitetun nimen
Muistaa kuulleensa tarinan
Isoäitinsä kertoman
Ajasta, elämästä vaikeammasta
Unelmista, haaveista paremmasta
Kuka oli tuo pieni lapsi, joka aikuiseksi kasvanut ei
Tauti vai mikä, joka aikaisin hautaan vei
Istutettiinko haudalle kukkia kasvamaan
Vai unohdettiinko lapsonen heti poveen maan
Kovin harva enää muistelee
Vielä harvempi vanhoja kyselee
Peittyy pölyyn viimeinen, hiljainen tarina
Ja haihtuu iltaan hautausmaan portin narina
Sekaisin
Näetkö koskaan unta valosta?
Kuinka se kietoo sinut viitallaan ja vie pois pimeästä?
Minä en.
Pimeys on aina läsnä.
Se kiehtoo minua.
Saa minut värisemään kylmästä.
Valo saa värit nauramaan.
Kadottaa varjot.
Haihduttaa pelot.
Kuuntele.
Hiljaisuus puhuu.
Kertoo meille valheita.
Tunne.
Hiljaisuus saa ihon huurtumaan.
Kohmettaa liikkeet.
Katso.
Hiljaisuudessa ei ole mitään.
Kadotaan.
Kuinka se kietoo sinut viitallaan ja vie pois pimeästä?
Minä en.
Pimeys on aina läsnä.
Se kiehtoo minua.
Saa minut värisemään kylmästä.
Valo saa värit nauramaan.
Kadottaa varjot.
Haihduttaa pelot.
Kuuntele.
Hiljaisuus puhuu.
Kertoo meille valheita.
Tunne.
Hiljaisuus saa ihon huurtumaan.
Kohmettaa liikkeet.
Katso.
Hiljaisuudessa ei ole mitään.
Kadotaan.
Sulava iho
Valuen paljastaa
Punaisen lihan
Valkoiset luut
Haihtuu tuuleen iho
Maahan putoaa liha
Kaatuu luinen ihminen
Varisee maahan kuihtuneen kyyneleet
Katoaa yksinäinen ihminen
Punaisen lihan
Valkoiset luut
Haihtuu tuuleen iho
Maahan putoaa liha
Kaatuu luinen ihminen
Varisee maahan kuihtuneen kyyneleet
Katoaa yksinäinen ihminen
Ruusu piikkeineen
Yhden ruusun muistoihin painoin,
sen toit sateisena iltana
Yhden ruusun, terävine piikkeineen,
ne kämmeneeni painautuivat
En sanaakaan sanonut,
suudelmaan syöksyimme
Huulten erotessa,
hiljaisessa illassa
Sinä lähdit,
minä jäin
Ruusun piikit ihossani,
verta valuen
Minä en kadu,
en mitään
En Sinua,
en mitään
sen toit sateisena iltana
Yhden ruusun, terävine piikkeineen,
ne kämmeneeni painautuivat
En sanaakaan sanonut,
suudelmaan syöksyimme
Huulten erotessa,
hiljaisessa illassa
Sinä lähdit,
minä jäin
Ruusun piikit ihossani,
verta valuen
Minä en kadu,
en mitään
En Sinua,
en mitään
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)