28. helmikuuta 2013

Tibia ja ulna

Katkeavat sanat kuin hauraat luut
Jättävät kitumaan paahtavan auringon alle
Ei tunne katumusta
Ei mitään

Luut liian hauraat kantamaan elämän taakkaa
Kulkemaan tätä elämää
Ei tunne surua
Ei mitään

Murtuvat luut
Hautautuvat murheeseen
Unohtuvat mullan alle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti